Hallelujaa ja hellät tuntehet! Empä olisi uskonu jotta tämä tarina saa kolomannen osan, kun en itte keksiny tarinalle enää oikeen hyvää ja hauskaa loppua. Ny saa grannit taas kerran nauraa meirän suvun kustannuksella.

Silloon kun jättää asian Jumalan huomahan käy usein nii, jotta tuloo saaneheksi oikeen roppakaupalla vaikkei aina niin palijua haluaasikkaan. Tämä Rouva Litlehopin tarina sai nyt arvoosensa lopun, en tierä oikeen itkiskö vai nauraaskoo. Tairan kuitenkin nauraa ennemmin ku ruveta rääkymähän tämän asian tiimoolta. Elikkä Jumala soi ja suku auttoo tarinan loppuhun.

Sanon ny kuitenkin vielä muutaman sanan niille jokka ottaa mun tarinat niin toresta, jotta voi sovittaa ittensä niihin pelkän mututuntuman pohojalta. Mä oon koko ikäni ollu sillälailla tunneihiminen, jotta oon aina uskonu ennemmin omaa tunnettani ku tosiasioota, elikkä faktoja. Oon saanu kuitenkin henkisesti turpahan näistä omista tuntemuksista, niin etten enää palio perusta mututuntemuksihin, vaikka ne väittääs mulle mustan valakooseksi.

Jos me lähärettääs lakitupahan tästä Litlehopen tarinasta niin mä voin loppuhun asti väittää, jotta tarina perustuu mun mielikuvituksehen, jos vastapuolella ei oo esittää jotakin faktaa oman asiansa puolesta. Tällaanen fakta vois olla esimerkiksi toristaja joka toristettavasti tietää, jotta tämä tarina perustuu oikioihin tapahtumihin. Sitä mä vaan mietin mistä tällaanen toristaja mahtaas löytyä? Se on kyllä totta, jotta kirijailijat on kautta aikojen käyttänehet tarinoorensa tekemisehen sitä materiaalia, mitä elämä niille antaa ja niin käytän minäkin.

Moon kirijoottanu tämän tarina jo vuosi sitten, jolloon mulle tapahtuu vähän samankaltaanen asia, kun Rouva Litlehopellekkin, mutta en mä sitä semmoosenansa siirtäny eetterihin niinku ny väitetähän. Silloon kun mä tarinan kirijootin moli tosi ärtyny siitä, jotta mua ruvettihin ojentamahan asias, josta mua ei olisi kenenkään pitäny mua ruveta pöllyttämähän alakujaankaan. Tuo alakuperäänen tarina on ollu mun toises blogis, sellaases "tuuletusblogis" jo vuoren päivät. Sieltä tarinan on lukenehet mun kolome parasta ystävää, jokka mun käsityksen mukahan ei oo tarinaa etiäpäin vienehet. Alakuperäänen tarina oli palijon kärkevämpi ja pahansuopaasempi, kun tämä ny eetterihin karaannu.

Miten se sitten sinne eetterihin karkas on taas toinen juttu. Mä en oo päivittäny blogiani naismuistihin ja ajattelin jotta tarttis kehittä joku hauska kekrijuttu Pyhäänpäiviksi. Sitten muistin Rouva Litlehopen ja ajattelin, jotta muokkaan siitä pahimmat roiskehet pois ja laitan sen sitten Pohojalaasehen. Tämän muokkaustyön tein jo syyskuus ja päivitin blogini julukaasemahan sen 4.11.2011, jolloon olis suomalaanen pyhäinpäivä. Sitten siinä kävi niin, jotta mä unohrin koko Rouva Litlehopin ja sen närkästyksen. Seuraavan kerran tulin tietooseksi Rouva Litlehopin olemassaolosta kun Olga lähetti mulle 4.11.2011 tekstiviestin, jossa se ilimootti, jotta Farssi Litlehopista puuttuu loppu. Tuos vaihees multa pääsi ruma sana ja mä kirosin Rouva Litlehopen alimpahan Dantten helevettihin. En kuitenkaan ruvennu poistamahan juttua vaikka Ologa vähän vihijaasi, että voisin poistaa sen kokonaan. Ajattelin vähän niinku Pontius Pilatus, jotta kirijootin minkä kirijootin, silloon kun Juutalaaset ylipapit pyysi sitä poistamahan Pilatuksen kirijoottaman lauseen Jeesuksen ristin päältä.

Mua on ny syytetty, jotta mä halusin loukata ja kostaa omalle suvulleni vuosi sitten tapahtunehen episodin facebook - kirijootuksista. Tuo kostamisväite ei pirä paikkaansa, joka niin väittää osootta täyrellistä tietämättömyyttä mun sielunelämästä, joka on hyvin valitettavaa, koska olisin mä ny luullu, että mun omat sukulaaset tuntoo mun pikkuusen paremmin enneku alkavat väittää mua pitkävihaaseksi ja kostonhaluuseksi. Jos molisin halunnu kostaa kaikki ne vääryyret, mitä mulle on myös oman suvun puolelta tehty, molisin saanu olla koston enkeli joka postauksessani.

"Farssi Litlehopen" julukaasemisen takana oli puhtahasti mun oma turhamaisuus. Mun mielestä tarina oli niin hauska ja komediallinen, jotta mä en halunnu laittaa sitä haaskuusehen. On myös muistettava se, jotta tarinan kirijoottaja rakastaa tarinoitansa niinku lapsiansa, joten niiren hävittäminen tuntuu lähes lapsen murhalta. Näin siis Rouva Litlehope pääsi livahtamahan eettrihin, vaikka molin miettiny sitäkin maharollisuutta, jotta tarina saattais loukata jotakuta asianosaasta, joka oli osallisena viimevuoren kekriajan kalapaliikis. Mulla oli kuiotenkin vahava tunne siitä, jotta mun suku ei enää Helenaa, Sesileä ja Olgaa lukuhunottamatta lue mun blogia, koska moon aiheuttanu ennenkin jutuullani närkästystä sukulaasteni sieluus.

Mutta toisin kävi. Kuten tuas jo aikaasemmin mainittin, ei pitääsi koskaan luottaa tunteesehen, jotta kukaan, ei ainakaan aiemmin mun jutuusta loukkaantunu, viitti tuhulata kallista aikaansa mun horinoohini. Ja kuten tämäkin tarina oosoottaa, pitääs aina uskoa vain faktoohin, eikä lähtiä tallustelemahan mututuntemusten pohojattomahan suohon, niinku mä tein julukaastessani Farssin Litlehopien tapaan ja uskoesnani, että kukaan suvusta ei oo kiinnostunu mun Pohojalaasesta.

Vielä mä väitän etten kanna pätkääkään kaunaa sukulaaslapsille siitä, että ne kritisoi mun kommenttejani facebookis. Mä oon 59-vuotias kypsä aikuunen naine, joka osaan nauraa ittelleni ja tyhymyyksilleni. Mä en oo turhaan istunu kolomiakymmentä vuotta psykiatrintuolis selevittämäs monen ihimisen erestä sitä, kuinka täälä maailmas pitääs olla ja elää, jotta sais elettyä tämän köyhän ja kurijan elämänsä kutakuinkin kunnialla.

Mun on heitetty niin monta kertaa ulos facebookin kaverisivuulta, jopa oman lapseni toimesta, jotta mä osaan jo oloihin tyytyä ja elää sen tosiasian kans, jotta mä en voi olla kaikkien kaveri, vaikka kuinka sitä haluaasin. Mä pyrin nykyään siihen, jotten enää kaveeraa nuorten kans, koska kymmenien vuosien ikäero teköö tällaaset kaverisuhtehet maharottomiksi. Viimeenen piste tämän asian varmistumises oli Wapaaherra Larvannon toivomus, jotta mä en enää kommentoosi sen facebook sivuulla, vaan jättääsin asiani sen viestilaatikkohon, mikäli mulla olis jotakin tärkiää sanottavaa sille.